08/03/2026
TÀnÀ vuonna olen pÀÀttÀnyt laittaa kasvimaan. Kun aikoinaan maalle muutettiin, oli se toki ensimmÀinen asia jota piti alkaa yrittelemÀÀn, kuuluuhan nyt pihassa kasvimaa olla! Ja parempi, ettÀ siellÀ on ekasta vuodesta lÀhtien kaikenlaista eksoottista ja erikoistakin yritystÀ.
KesÀ oli uudessa kodissa ja uudessa työssÀ tietysti kiireinen, kasvimaa ruohottui ja nÀivettyi, muistuttaen jatkuvasti irvikuvan lailla epÀonnistumisesta. Kuinka puutarhuri voikaan olla laiska ja huono!
No, nÀmÀ tunteet olivat tuossa paikassa muutenkin kantavia. Tulimme alkuinnostuksessa ja hieman ymmÀrtÀmÀttöminÀ aloittaneeksi erilaisia projekteja, jotka kaatuivat ja keskeytyivÀt omaan mahdottomuuteensa ajan sekÀ energian ollessa rajallisia. Piha ei tosiaan ollut mikÀÀn puhdas paperi: Tuntui, ettÀ mitÀ tahansa alkoi tekemÀÀn, mahtui reitille aina itse projektia isompia ongelmia. Maahan haudattua ongelmajÀtettÀ ja hallitsemattomia massoja haitallisia vieraslajeja yleensÀ ainakin.
YmmÀrrettÀvistÀ syistÀ motivaatio kuivui kasaan, vuokrakodista kun kuitenkin oli kyse. JÀimme siis odottamaan sitÀ ikiomaa raparperitaivasta.
Nyt me ollaan tÀÀllÀ. Ja minÀ olen lamaantunut. En uskalla aloittaa mitÀÀn, sillÀ tÀmÀ piha on, toisin kuin edeltÀjÀnsÀ, siisti ja kaunis. Ollaan jo menty pilaamaan maisemaa sillÀ pakollisella, koira-aitauksella ja se ahdistaa. M***a ensi kesÀnÀ tehdÀÀn siitÀ kauniimpi, ennen uusia rojekteja.
Kasvimaan silti laitan pystyyn, ja siirrÀn kasvihuoneen sen yhteyteen, aurinkoiselle niitylle, sen teen! Talvi on runnellut loputkin vanhat muovit rungon ympÀriltÀ eikÀ purkaminen nÀin ollen tuota tunnontuskia. Ja vaikka en ehtisi tai jaksaisi edes laittaa mitÀÀn kasvamaan! Voin silti tehdÀ pohjatyöt, kunnolla ja kesken jÀttÀmÀttÀ. Ja sitten vaikka ensi vuonna istuttaakin jotain, jos tÀnÀ vuonna loppuu kantti kesken.
NÀin puutarhurinahan tÀmÀ on hÀpeÀllistÀ myöntÀÀ. M***a sanonta suutarin lapsesta ja kengistÀnsÀ ei liene tyhjiössÀ syntynyt. Sinne mahtunee muitakin alojensa ammattilaisia joilla samanlaisia teemoja elÀmÀssÀ?
