31/12/2025
Arkkitehtuurin ja politiikan sekoittamisen kanssa pitää olla varovainen. M***a eilen Mies van der Rohen Barcelona paviljongilla kuitenkin mieleeni nousi ajatus, että tämä Saksan 1929 maailmannäyttelyyn tehty minimalismin ruumiillistuma, missä ohuet seinät seisovat yksittäisinä levyinä, katto asettuu näiden levyjen ja kromattujen, ristin muotoisten teräspylvääseen varaan ja koko rakennuksen olemus hehkuu keveyttä, ei mitenkään olisi voinut olla sen diktatuurin temppeli, joka Saksassa alkoi vain neljä vuotta myöhemmin.
Barcelona paviljongin katto ei piittaa seinien linjoista, lasi ei muodosta rajaa, tila soljuu ja antaa juuri siksi niin paljon tilaa hengittää. Ihmiset jäävät sinne oleskelemaan, vaeltavat yhä uudestaan ohi kivisten seinien, joiden materiaalit kivenhakkaanjan poika Mies tunsi: travertiini, marmori, onyx.
Tämän ilmapiirin myötä ihanaa uutta vuotta sinulle!
You have to be careful when mixing architecture with politics. But yesterday at the Barcelona pavilion of Mies van der Rohe I couldn’t help thinking that this pavilion, an incarnation of minimalism built to represent Germany at the World Expo 1929 where thin walls stand as single boards carrying a thin roof together with chrome finished steel columns and where the whole building shines lightness, could never have been a temple of the dictatorship that took over Germany only four years later.
The roof doesn’t care about the line of the walls, glass doesn’t mark a border, the space flows and gives a freedom to breathe. People wander around just for the sake of wandering around, passing the walls covered with natural stone, a material that Mies as a son of a stonecutter knew very well: travertine, marble, onyx.
With this atmosphere in mind, I wish you alle the best for the new year!
